Olen aina rakastanut pelejä, pienenä kun ei ollut vielä pleikkareita eikä wii- pelikoneitta. Niin kaikki lautapelit ja tällaset kelpas kun ei vielä tiennyt paremmasta. :P Afrikan tähti, muistipelejä sekä Kimblet oli kivoja. Meille hommattiin Nintedo sellanen kauheen iso ja paksu pelikone johon laitettiin paksu melkeen kun puolikas levy. Nintendolle ei saanut paljon mitään sellasia pelejä mitä nykyään saa pleikkareille. Meillä oli vaan Donky Kong, tennispeli sekä jalkapalloa. Suunnilleen 3 luokalla äiti hommasi meille pleikka kakkosen sillon mun pelaaminen oikeen alkoi. Rakastan autopelejä sekä räiskintäpelejä. Mulla ei oo oikee koskaan ollut kavereita ja yleensä aina koulun jälkeen menin suoraan vain kotiin enkä ollut oikeen kenenkään kanssa. Mua kiusattiin ja mä purin aina kaiken peleihin... Tuntui että pelit oli aina mua varten vaikka kuka tahansa käänäisikin mulle selkänsä, pelit ei petä ikinä. Pelit ei kato että kuka pelaa että onko kiusattu, laiha, pyöree tai mitä on sen takii en halua koskaan luopua peleistä. Musiikilla on aina kans ollut samanlainen vaikutus muhun sitä voi aina samaistua musiikkiin ja mun mielialat ja tuntemukset huomaa musiikista( nyt on ollut jo kauan aika synkkää musaa). En ole mikään lukutoukka niin ilman kirjoja pärjään hyvin.
Sly Cooper 1,2,3 <3
Gta San Andreas <3
Sims <3
Jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti